Emmi Itäranta: Teemestarin kirja. Teos, 2012
Teemestarin kirja on yksi niistä kirjoista, jotka ovat olleet lukulistallani jo pitkään. Kirjassa ovat houkuttaneet niin ystävien positiiviset arviot kuin aihepiirikin sekä sen saama tunnustus. Etukäteen kirja vertautui mielessäni Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaan suomalaisena ekologisena dystopiana.
Kirjan päähenkilö, Noria, asuu tulevaisuuden pohjoisessa Suomessa aikana, jolloin vedestä on tullut ihmisten hallinnan väline. On tapahtunut ekologinen katastrofi, jonka seurauksena ilmasto on muuttunut lämpimämmäksi ja vettä on niukalti. Yhteiskunta on taantunut säädellyksi vaihtotaloudeksi ja menneiden sukupolvien esineiden käyttötarkoitus unohdettu. Itäranta kuvaakin hienosti aikaamme noiden merkityksettömiksi jääneiden muoviesineiden kautta.
Toisin kuin Isomäki, Itäranta ei saarnaa, eikä pelottele. Ekologinen dystopia on kirjassa juonena alisteinen jännityskertomukselle, jossa tutkitaan ihmisten välisiä suhteita ja luottamusta yhteiskunnallisen tyrannian alla. Kun elämä on selviytymistä, voiko naapurinsa uhrata vastineeksi omasta perheestään? Itäranta tarkastelee lojaaliuden ja moraalin kysymyksiä nuoren ihmisen vielä ideologisin, mutta jo paatumusta nähnein silmin.
Olisin ehkä kaivannut tekstiin pientä juonellista tiivistämistä, mutta muuten lukukokemukseni oli nautittava. Itärannan ote scifiin on hyvin realistinen ja uskottava. Ja juuri siksi niin ajatuksia herättävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti