torstai 30. toukokuuta 2013

Tiina Raevaara: Hukkajoki


Tiina Raevaara: Hukkajoki. Teos, 2012

Kävin alkukeväästä kuuntelemassa Tiina Raevaaran esitystä ensimmäistä kertaa järjestetyillä Korjaamon Kirjamarkkinoilla ja varasin kirjastosta Hukkajoen heti kotiin päästyäni. Tarinan tiesin vahvasti maagisella realismilla väritetyksi mysteeriksi jo ennen kirjaan tarttumista.

Kirja kertoo erittäin vähäväkiseksi kutistuneen kylän, Hukkajoen, asukeista sekä kylään päätyvästä nuoresta miehestä Joonasta, jonka elämä on jo hänen tiedostamattaan limittynyt kyläläisten kohtaloihin. Yhdistäväksi elementiksi nousee kaikkien yhteisesti ikävöimä Eleonoora, joka on kadonnut selittämättömästi jo jonkin aikaa sitten. Menetys ja suru viipyvät vahvoina henkilöhahmoissa, eivätkä he tunnu edes kunnolla tiedostavan omituisia tapahtumia ympärillään.

Maagisia elementtejä kirjassa ammennetaan ennen kaikkea metsästä. Vaikka Hukkajoen tarkkaa sijaintia ei mainitakaan, sijoitin sen mielessäni Pohjois-Karjalan jylhiin metsä- ja koskimaisemiin. Metsästä kirjassa tulevat niin omia salaperäisiä tarkoitusperiään ajavat karhut kuin ikiaikainen koskeen kahlehdittu myyttinen alkuhirviökin. Metsä on kirjan henkilöhahmoille elinehto, pelottava, mutta puoleensavetävä.

Raevaaran lauseet ovat tiheään pilkutettuja ja siksi hieman hengästyttäviä. Kirjan maailma rakentuu näiden lauseiden ja erikoisten tapahtumien kautta unenomaiseksi keitokseksi, jossa todellisten tapahtumien ja kuvitelmien välistä rajaa on mahdotonta erottaa. Alun suhteellisen suoraviivaisen mysteerikertomuksen jälkeen tarina saakin myyttisyydessään lähes maailmoja syleilevät mittasuhteet.

Hukkajoki on maagisuudessaan kaunis, mutta tavoittelee erikoisuutta ehkä hieman liian tosissaan. Suomalainen ikimetsä ja koskimaisema riittäisivät jo yksinään maagisen ilmapiirin luomiseen ilman sielunvaellustakin. Hukkajoki tarjoaa kuitenkin outojen maailmojen ystäville paljon omaleimaista tunnelmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti