Haruki Murakami: Norwegian Wood (Noruwei no mori) 1987. Tammi, 2012
Helmikuun kirjamaaksi valikoitui Japani, kun pääsin vihdoin lukemaan toista kirjaani Haruki Murakamilta, Norwegian woodia. Olen aiemmin lukenut japanilaiskirjailijalta Kafkan rannalla, josta tuli välittömästi yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. Vuonna 1987 alun perin ilmestynyt Norwegian wood on huomattavasti varhaisempi teos kuin Kafka rannalla, joka on kirjailijan 2000-luvun tuotantoa.
Norwegian woodistakaan ei voi olla pitämättä. Parikymppinen Toru elää ystävänsä menettämisen varjossa ja joutuu mahdottoman valinnan eteen vakavasti masentuneen ensirakkautensa Naokon ja elämää uhkuvan Midorin välillä. Murakamin soljuva kirjoitustyyli kannattelee ja teemana nuoruuden kipuilut kiinnostavat. Tuttuun tyyliin populaarikulttuuri on läsnä, samoin kuolema. Nuoren mielen järkkymistä kuvataan kauniisti ja realistisesti.
Erittäin korkeat odotukseni kirjan suhteen kuitenkin nakersivat lukunautintoani hieman. Murakami itse on kuvaillut kirjaa romanttisimmaksi teoksekseen ja samalla vähiten omimman tyylinsä edustajaksi. Ehkä siinä piileekin avain pienenpieneen pettymyksen tunteeseen, jonka Norwegian wood minulle jätti. Kirjasta puuttuvat ne piirteet, jotka tekivät Kafkasta rannalla aivan omanlaisensa ja erityisen - yllätyksellisyys, ihana outous ja fantasiaelementit. Norwegian wood on arkisen kaunis ja haikea teos.
Molemmat tähän mennessä lukemani Murakamin teokset ovat saaneet minut haluamaan lukea kirjailijaa lisää. Hänen unenomaiset maailmansa vain yksinkertaisesti vievät mukanaan.
Murakamista pitää myös Lumiomenan Katja. Pidin myös Koko lailla kirjallisesti -blogin arviosta kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti