Grace McCleen: Ihana maa (The land of decoration) 2012. Otava, 2013
Haasteen myötä olen lukenut enemmän kirjoja kuin koskaan aikaisemmin. Tihentynyt lukutahti selvästi edistää joidenkin kirjojen hiljaista sulautumista massaan ja toisten suodattumista todellisiksi helmiksi. Kirja, joka kosketti minua syvimmältä tähän mennessä, on Grace McCleenin Ihana maa.
Ihana maa kertoo 10-vuotiaasta, koulukiusatusta Judithista, joka elää syvällä omassa mielikuvitusmaailmassaan ja kohtaa karun todellisuuden siihen peilaten. Judith on tunnollinen ja kiltti pieni tyttö, joka suorittaa parhaansa mukaan hänen yksinhuoltajaisänsä hänelle määrittämää uskonelämää. Kun asiat alkavat mennä huonosti, Judith tuntee olevansa vastuussa tapahtumista ja yrittää korjata särkyneen maailmansa miten taitaa.
McCleen kertoo tarinaa uskottavasti pienen tytön sisäisen maailman silmin. On helppo uskoa, että kirja on ainakin jossain määrin omaelämäkerrallinen. Eräs kirjan koskettavimmista piirteistä onkin Judithin oma epätietoisuus elämänsä surkeudesta, koska se on ainoa todellisuus, jonka hän tuntee. Hän elää elämäänsä enemmän huoneensa nurkkaan roskista askartelemassaan leikkimaassa kuin todellisessa, ulkopuolisessa maailmassa. Hän on varma, ettei hänen ainoa läheisensä, isänsä, rakasta häntä ja koulussa häntä kiusataan julmasti uskontonsa vuoksi. Silti Judith ei sääli itseään, vaan pikemminkin kerää syyn kaikesta omille pienille harteilleen.
Vaikka nautin lukemisen joka hetkestä, Ihana maa ei päästänyt helpolla. Kirja on kipeä sukellus ylitunnollisuuteen, ylikiltteyteen ja kiusatun lapsen mieleen. Ennen kaikkea se on kuitenkin kaunis tarina selviytymisestä ja vahvuudesta sekä mielikuvituksen uskomattomasta voimasta.
Kirjasta ovat pitäneet myös Lumiomenan Katja, Kirjainten virrassa Hanna sekä Sinisen linnan kirjaston Maria.
Laitoin tämän varaukseen.
VastaaPoista-Miia
Totta, Ihana maa on hieno romaani, joka ei päästä helpolla. Kirja vetoaa tunteisiin ja on kuitenkin samaan aikaan älykäs. Luulen, että tämä kirja jää mieleen pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaMinua mietitytti ja suretti Judithin suhde isäänsä, joka tunnontarkasti luetutti lapsellaan päivittäin Raamatusta jotain muinaisuudessa tapahtuneita asioita ja väitti tekevänsä sen pelastaakseen tyttärensä hengen, mutta oli täysin haluton keskustelemaan oikeasti lapsen elämässä tällä hetkellä tärkeistä asioista, kuten koulukiusaamisesta...
VastaaPoistaLuin tämän juuri ja löysin blogisi kun googletin mitä muuta ovat kirjasta tykänneet. Kirjoitit niin hyvin että linkkaan tekstisi omaan blogiarviooni. Ja li8ityinpä samantien lukijaksi myös :)
VastaaPoistaKiitos ja tervetuloa! Minäkin sain uuden seurattavan :)
Poista